Käväistiin Inkan kanssa siellä Närpiössä NOMEilemassa. Menestys oli kehno. Tuloksena oli VOI0. Jotenkin tuntuu, ettei se siitä taida paljon paremmaksi enää muuttua. Inkalla varmaanki riittäis rahkeet, mutta minä oon ihan kuutamolla näissä hommissa. Naisten Haku peruttiin sitten kanssa... Peruminenhan on ollut meidän juttu tällä NOME-kaudella. Milloin  minä oon ollu hajalla, millon puolestaan Inka.

Katellaan nyt ollaanko ikinä siinä kunnossa, että joskus vielä startataan. Tällä tasolla ei kyllä starttiin lähetä. Treenaillaan taasen tämä talvi ja katellaan viiliksiä sitten ensi keväänä. Eli aika laihat oli siis tämän vuoden NOME-tulokset. Pinjalle AVO0 ja Inkalle VOI0. Ei tässä mitään selitellä, mutta kyllä tuo oma jalka on vienyt vähän semmosta hyvää meininkiä mennessään. Toivottavasti se nyt on oikeasti paranemaan päin.

Pinja täytti alkukuusta 8 vuotta. Veteraanikehät kutsuvat meitä varmaankin ensi vuoden puolella. Katellaan miten saadaan turkkia ja jalka kuntoon. Pinja on nimittäin taas välillä vähän linkkaillut. Seuraillaan taas tilannetta ja jos kipuilu pitkittyy / muuttuu jatkuvaksi on meillä edessä lääkärireissu.

Muutoin koiraelämä jatkaa samaan vanhaan malliin. Treeniä ja lenkkeilyä, toisinaan myös metsästystä. Inkalle odotellaan juoksua. Katsotaan nyt, mitä tässä vielä syksyn ohjelmistoon tulee. :)

Niin se on uusi metsästyskausikin avattu. 10.8. tärähti kyyhkysjahti käyntiin, melko hiljaisesti, mutta tulipa niitä noutoja kuitenkin muutama Inkalle. Pinja sai nautiskella vaapakoiranelämästä mummin vieressä, kun muut lähtivät jahtiin. Tärkeämpi aloitus oli kuitenkin se sorsastus. Vaan kuivaksipa jäi sekin. En muista kertaakaan olleeni noin tylsässä aloituksessa. Meidän vakkarikololla ei ollut linnun lintua. Inka pääsi tositoimiin vasta myöhemmin iltapäivällä paikanvaihtamisen jälkeen.

Isän kaveri soitteli hukkaan menneistä linnuista ja siitäpä sitten huristeltiin lintujen perässä parikymmentä kilometriä ;) Eipä siinä mitään, Inka teki hienosti hommia uudenlaisissa olosuhteissa. Talteen tulivat kaikki linnut: tavi, heinuri ja lapasorsa. Uusia nousuja ei sitten enää kovista odotuksista ja Inkan hienosta porkkamisesta huolimatta saatu.

Iltalennolle mennessä käväistiin taas muutamia vakiopaikkoja. Yhdestä Inka löysi tavin ja haavakkoheinurin ;) Menipä kivasti!! Iltalennolla alas tuli sitten vain lehtokurppa.

Pinja oli Antin kanssa jahdilla ja Pinjakin oli saanut puolenkymmentä noutoa. Ihan kohtalainen päivä meidän tytöillä, vaikka aloitus kaikinpuolin kehno olikin. Perjantai vielä pyydettiin tosissaan, mutta saalista ei tullut. Yhtä tavia kohti ojenneltiin, mutta tavi oli huomattavasti nopsempi, kuin me.

Nyt ollaan tauolla. Odotellaan, mihin tämä jahtisyksy tästä kehkeytyy. Jospa ne sulkasatoiset rääpystäjät vielä kerääntyis jonkinlaisii n parviin ja sais uusia lentoja myöhemmin.

Treenailtu ollaa... joskin huonolla menestyksellä. Hävettää jo etukäteen lähteä kokeisiin, mutta kokemuksen vuoksi on pakko mennä. Jos en starttaa tänä kesänä, en varmaan uskalla startata enää ikinä.

Huolta puolestaan aiheuttaa Inkaliina (yllätys yllätys)... Inkan kuono on kuiva ja rohtunut. Minä jo maalailen piruja seinille autoimmuunisairaudesta (DLE). Vaihtoehtoisena teoriana on mm. heinikon ja viljan aiheuttama metsästyksen tiimellyksessä tullut "urheiluvamma". Toivottavasti se on vaan se. Rasvaillaan ja mietitään vähän noita ruokajuttuja. ARGH!! Tässäpä vielä kuva koirankuonolaisesta:

Viikonloppuna saa muuten sitten pitää peukkuja...

Tässä sitä meikäläinen nauttii viimeisestä kesälomaviikosta. Oikeastaan nauttia -sanan käyttö on kyseenalaista... Meillä on nimittäin Nivalan Noutajien taipparit viikonloppuna ja johan sitä byrokratiaa on hoidettavana kohtalaisen paljon. Huhhuh. Tässä ollaan käsi jännetuppitulehduksen partaalla esitäytetty koepöytäkirjoja ja laiteltu s-postia ympäri maailman. No, kohta helpottaa ja jo näyttää hyvältä meijän taipparit.

No mitäpä sitä sitten muuta... Kesä on menny kuljaillessa, kun ei mihinkään starttiinkaan olla oikein jaksettu (kyetty) mennä. Inka teloi heinäkuun alussa mökkireissulla anturansa ja hetki meni sitä parannellessa. Sitten lähdettiin Antin kanssa reissuun ja sieltä sitten GR:n leirille kouluttajaksi. Inka ja Pinjakin pääsivät matkaan... Siis sinne leirille. Leirillä oli vallan mukavaa. Inka sai treenata ja molemmat tytöt osallistuivat leirinäyttelyyn. Inka oli käyttöluokan ykkönen (muitapa ei siihen luokkaan ilmaantunut). Pinja ei oikein vetskuissa hurmannut... meidät käteltiin sitten sijoitusvaiheessa pois.

Tässäpä voitokas Inkaliina näyttelyn jälkeen ;) Ja kuva on omistettu D-mökin asukkaille, jotka kovin sinnikkäästi kannustivat meitä näyttelyn tiimoilta. (Kuva: Tuuli Nurminen)

Vaan se tapaturma-Inkaliina... Leirillä tultiin treenaamasta ja huomasin, että jostain tassusta tulee verta. Ja voi että sitä tulikin aika helkutisti! Anturasta pala irti (taas vaihteeksi) ja saikkulia hullulle koiralle. Eikä siinä vielä kaikki. Leiriltä kotiutuessamme Inka alloi oksentamaan... Ja herrajee sitä oksennusta tuli. Leirin jälkeinen yö menikin oksennusta siivotessa ja koiraa syöttäessä (ei edes riisinkeitinvesi meinannut pysyä sisällä). Meinasi tulla noutaja meikälle. Väsytti niin maan prkleesti ja ei voinut nukkua kun piti koiraa valvoa. Ja nyt kun näistä vaikeuksista oli selvitty, niin koira, pirulainen, päätti napsaista ampparin! Ei muutakuin kyytabletit nassuun. Ei se siitä onneksi turvonnu... Ehkei amppari ehtinyt pistää. Sainpa tuon koiran kantamaan myös jääpaloja tämän insidentin yhteydessä :D Kaikkea se tekee, kun vaan osaa pyytää ;)

Mutta eipä tässä mihkään startteihin taaskaan tartte lähteä, kun on koipi paskana ja koira doupattuna. Me nyt sitten vain nautitaan elämästä ja ollaan treenaamatta (kun kerta treeneissä noita vahinkojakin sattuu).

Vielä täytyy kertoa juttu Inkan markkeerausominaisuuksista. Ainahan puhutaan siitä, että markkeerauksien pitäisi/kannattaisi olla suoraviivaisia. No, meidänpä Inkalla on. Muuan Ari heitti meille leirillä 2-markkeerauksen. Samainen Ari päätti sitten kyykistellä heinikossa piilossa, ettei vaan häiritse koiran työtä. Inka haki tokaks heitetyn eka ja palautuksen jälkeen lähti painelemaan toista kohti. Inka painui suoraan (paino sanalla suoraan) toiselle linnulle sillä seurauksella, että Ari jäi alle :D Inka siis juoksi Arin päältä... Hyppäsi selkään ja siitä vauhdilla eteenpäin :D Pitihän nauraa... Melkein pissat housussa... :D Että toisaalta ei tartte ihmetellä, jos näitä vahinkoja sattuu ;)

Starttihinku olis kova. Katotaan päästäänkö tälle vuodelle mihinkään. Pinja ei enää starttaa suurista puheistani huolimatta. Pinjan NOME-ura loppui Lohtajalle. Nyt Pinja keskittyy veteraaniluokan valloitukseen.

Niin, ja jahtikausikinhan alkaa ihan kohta. Oujee!!

Eipä uskoisi, että on kesä. Elohopea jaksaa kivuta vain alle kymppiin ja vettä tulee kuin saavista. Hiphei. Innolla tässä juhannusta odotellaan.

Koirahommat on perusmallilla. Eli mikään ei suju. Inkan kanssa piti startat Rovaniemellä, mutta peruin sen. Yhtenä syynä oma terveys (jalka ei kestä montaa tuntia autolla kaahostamista) ja toisena syynä Inkan toimimattomuus. Kun ei niin ei. Ei se toimi vieläkään. Eilen tökki jos vesimarkkeeraus. Mikä lie siellä päässä vinksahtanut taas?! Pinja taas sitten on kaivettu naftaliinista. Käväistiin kokeissakin viikonloppuna. Tuloksena AVO0 (moraalinen AVO3). Tuloksesta huolimatta olin tyytyväinen Pinjan työhön. Kovastihan sitä saa komentaa, mutta ei se nyt ihan keskisormihommiksi mennyt. Minä en nyt tiedä, että oliko se Pinjan viimeinen startti vai ei... Ei kai tässä auta, kun treenata vaan lisää.

Heinäkuussa olisi tarkoitus reissailla koirien kanssa ja ilman. Lisäksi suuntaan koiruuksien kanssa GR:n leirille kouluttamaan. Sielläpä ehkä myös osallistumme leirinäyttelyyn. Tarpeeksi leppoisa näyttelyhomma minulle :)

Mukavaa juhannusta, keleistä huolimatta!

Normaalitilaan on kuitenkin jo päästy ja metsästyskausikin on avattu. Kyyhkysjahti oli tänä vuonna laihanpuoleinen. Saaliiksi saatiin yksi varis ja melkein 2 kyyhkystä ;) No, istuttiinpa ainakin passissa ja tuli siinä samalla tarkkailtua muuttavia kahlaajia. Ja juu, kyllähän se Inka sen vaakun mallikkaasti nouti!

Sorsastukseen oli tarkoitus lähteä perusmeiningillä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ihan viime hetkillä, kun Antin isä ilmoitti tarvitsevansa koiraa. Minäpä siis pakkasin Inkan autoon ja lähdin omalle reissulle. Pinja lähti Antin ja vakioporukan matkaan vakiomaastoon. Inka pääsi heti aloituksen yhteydessä hakemaan 5 heinuria ja myös haavakoita etsimään. Hyvä jahti oli meillä ja Inka sai mukavia kokemuksia. Väsyttämään vaan rupesi kovan homman päätteeksi. Kävin sitten kotona vaihtamassa Inkan Pinjaan ja lähdin taas koirapalveluna liikkeelle. Pinja kävi etsimässä heinäsorsaa, mutta löysikin haavakkotavin. Pinja jatkoi myös iltalennolle ja pääsi sielläkin hommiin.

Seuraavana päivänä kävimme isän kanssa kiertelemässä hukkaan menneiden sorsien toivossa, mutta mitään ei löytynyt. Inka teki kuitenkin loistavaa hakua ja näyttääkin siltä, että pikkuneidistä rupeaa kehittymään vallan mainio metsästyskaveri. Pinjalla painoi väsymys ja se ei jaksanut Inkan tavoin raskaassa maastossa työskennellä.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tyttöjen jahtisuorituksiin tänä vuonna. Pientä huolta aiheuttaa kuitenkin Pinja. Torstaina Pinja rupesi oireilemaan takapäätään: kävely ja ylös nouseminen olivat hankalia. Pienellä lääkityksellä siitä kuitenkin selvittiin ja homma näyttää nyt jo ihan hyvältä. Toivottavasti kyse on vain ohimenevästä väsymyksestä, eikä vakavammasta ongelmasta.

Tarkoitus olisi tässä vielä käydä jahdeilla tyttöjen kera ja kokeisiinkin on ilmoittautumisia lähtenyt. Pinja korkkaa avoimen vielä myöhemmin tänä syksynä. :)

Inkan kanssa treenit menivät ihan OK. Tytsä on ihan jees markkeerauksissa ja ohjauksessa. Hakua en ole treenannut (ja se kyllä näkyi... selitystä alempana). Pinjan kanssa tehtiin sitten siinä sivussa, pääasiassa hallittavuusharjoituksia. Mutta tavoitteet eivät olleet missään muussa, kuin että Naisten Hausta tulisi se ensimmäinen yhteinen tulos.

Lauantaina olin avoimessa luokassa töissä. Täyttelin hakualuetta. Ihan kiva sinänsä, kun en oikein koskaan ole avointa luokkaa katsellut, aina vain ALO ja VOI on ollut näkökentässä. Sinänsä ihan opettavainen kokemus. Välillä tosin tuli vettä kuin saavista, mutta onneksi minä ja Maria oltiin luovia ja me kehittelimme virallisen Naisten Haun muotiasusteen. Toivottavasti saan joskus kuvia esille :) Kivaa oli jokatapauksessa :) Ajelin sitten lauantai-iltana vielä Nivalaan. Ajattelin treenatakin vielä vähän (paniikissa), mutta en sitten jaksanut.

Aamulla porhalsimme tyttöjen kanssa takaisin Rantsilaan. Inka starttasi ihan ensimmäisenä. Koesuorituksesta sen verran, että ohjaus meni niin ja näin. Lintu saatiin yläs, mutta en muista monennellako yrityksellä. On se kumma, että kun linja on linja, niin siltikään ei sitä linjaa voi mennä. Ensimmäinen 1-markkeeraus oli OK. Markkeerauksen jälkeen alkoikin sitten murheenkryyni... Haku. Voi prkl. Inka toi hausta 2/5 ja kylläpä tyttöä jo rupesi vähän tympäsemään. Ei innostanut, kun ei mitään löytynyt. Ongelma Inkalla oli se, ettei se varmaan tajunnut mikä oli homman nimi ja toiseksi haussa oli kahta erilaista maastoa ja Inka haki vaan sieltä toisesta. TREENIN PUUTETTA!! Oma vika. Ja onpa tuo vielä aika lapsellinenkin. No, toinen 1-markkeeraus oli kummallinen. Inka näki sen mielestäni hyvin, mutta sitten se lähti toikkaroimaan heittäjän suuntaan. Huusin sille sitten ja sieltä se porhalsi suoraan riistalle. Mikä lie temppuilu tuokin oli olevinaan. No, kolmonen tuli kuitenkin. Paljon on hiottavaa ennekuin luokkaa saadaan vaihtaa. Mutta sen kuulin katsojilta, etten ollut kireä. Olen siis ohjaajana kehittynyt Inkulan kanssa :) Jeejee.

Kuva: Ammi Salminen

Sitten pitikin odotella aika kauan ennekuin Pinja starttasi. Muutkaan eivät onnistuneet  juurikaan Inkaa kummemmin. Riistaa tuli hakualueelta heikohkosti muillakin (0-2). Jostain syystä haku tuntui hankalalta. Lisäksi joutsepariskunta paimensi koepaikalla ja aiheutti häiriötä.

Pinja starttasi ihan loppupäässä ja vaikka vähän jännittikin, niin odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Tavoitteena oli tulos, kun eihän tuon koiruuden kanssa ole edes treenattu. Pinja oli alusta asti kivasti näpeissä, yllättäen jaa muutoinkin innokas. Ohjaus meni ekalla, ei ihan suoraan, mutta ohjaten. Eka 1-markkeeraus hyvä, haku LOISTAVA (mun mielestä). Pinja toi 4/5! Toka 1-markkeeraus hyvä. Pientä huolimattomuutta riistakäsittelyssä, mutta se ei vissiin haitannut, koska päästiin jäljelle. Pinja teki jäljellä kivasti hommia ja ta-daa, sieltähän se pupu tuli käteen saakka. Märy meinas päästä. Äiskän pikku-Pinja sai ykköstuloksen NOMEsta! Ja kermana kakun päällä vielä oli se, että Pinja oli luokan paras. Sitten kun tehdään hommat, niin tehdään ne kunnolla :D

Kuva: Ammi Salminen

Olipa kiva viikonloppu :) Ehkä minä en tätä NOME-hommaa lopeta ihan vielä, vaikka jo vähän niin uhkailinkin ;) Inkalle se ykkönen hommataan ja Pinsku käy pyörähtämässä ehkä jo tämän syksyn puolella avoimessa luokassa. Nyt ruetaan TOSISSAAN hommiin. :)

Kiitos Naisten Haussa hengailleille tyypeille. Olihan jo kivaa :)

Kuva: Henna Mikkonen

p.s. Jos tätä Naisten Hakua ei olisi järjestetty, en luultavasti olisi koskaan startannut enää Pinjan kanssa... Nyt taidan startata :)

Ensi viikonloppuna Inkan kanssa Rovaniemelle. Toivottavasti siellä menee edes vähän paremmin :)

No niin. Viikonloppuna sit olikin sitten tehotreenin paikka. Valkosen Esa kävi meitä vähän "piiskaamassa" NOME-oppien tiimoilta. Kuusi koirakkoa kokoontu aamusella meidän maisemiin ja siitä alkoikin hurja päivä. Treenipaikalla tuli vietettyä tunti jos toinenkin. Vaan täytyypä sanoa, että olipa mukava päivä. Iso kiitos Esalle!! Monia uusia asioita tuli käytyä läpi ja toisaalta tuli myös otettua tuota harmaata massaa tuolta korvien välistä käyttöön. Ja kuten sanottua, ei tuo koiran treenaaminen loppuviimein mitään ydinfysiikkaa ole. :) Kuvia treeneistä galleriassa. Tässä muutama otos minusta ja Inkasta. Kiitos Seijalle, että saatiin myös meistä kuvia :)

Mutta mitäs tässä muuta. Treenataan ja taas vähän treenataan. Niin, kävinpä tässä taas ratsailla ja tulinpa sieltä myös alas. Ludvera heitti hienot rodeopukit ja muutoinkin käyttäytyi jokseenkin "persoonallisesti". Ystäväni Maria tuumasikin, että minulle sitä sattuu noita persoonallisia elukoita. Tällä kommentilla hän tietysti viittasi rakkaaseen karvaturriin Pinjaan ;) ja tietysti diivakuningatar-Ludveraan :)

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Pääsiäisen aikaan Roki-hoffi perheineen kävi kyläilemässä. Tytöt saivat näyttää pikkupojalle ;) riehumisen mallia. Inka näytti taas parhaat puolensa juoksemalla kuin idiootti pitkin peltoa. Mutta kylläpä oli mukava riekkua. Pinjalla on jokin kummallinen juttu nyt meneillään: se haluaa leikkiä ja riehua. Aivan uusi Pinja. No, ei parane valittaa. Sama outous jatkuu myös treeneissä. Koira vetää hakualueella aivan käsittämättömällä höyryllä. Mikähän keski-iänkriisi sille on oikein iskenyt. Niin ja käytiinhän me pääsiäisenä myös Oulussa. Maanantaina käytiin retkellä Pilpasuolla ja Pinja löysi sieltä lankoihin lentäneen ja surmansa saaneen, hienosti pakastetun teeren. Sillä me sitten vähän treenailtiin.

Että näin meillä täällä nykyään menee. Kevät on tullut ja samalla on tullut myös uutta intoa treeneihin. Mukava!!! Ja hui, kohta alkaa myös startit ja kadonneen ykkösen metsästys.

Käväistiin taas jäljellä. Tulos:

Taas on sattunut ja tapahtunut. eilen aamulla tuli taas hälytys paikalliselta hirviporukalta. ei muutakuin Pinjalle liivi ja valjaat päälle ja menoksi. Paikalle päästyämme kävi kuitenkin ilmi, ettei hirveen edes varmaan ollut käynyt. No, jälki kuitenkin näytettiin Pinjalle, eikä se sitä juurikaan kiinnostanut. Se meni kannustettaessa eteenpäin, muttei sieltä verta löytynyt ja Pinjan jäljestyksestä näki, ettei nyt ollut tosi kyseessä. Turha reissu, mutta tulipa kuitenkin varmistettua.

Kuitenkaan tyhjin käsin ei tarvinnut palata kotiin. Hirvimiehet olivat passissa ollessaan nähneet kyseenalaista metsästystoimintaa: miehen pyytämässä pellolta teeriä kuvilta. Pauke oli ollut kuin sorsajahdilla. Hirvimiehet olivat pistäneet merkille myös erittäin ärsyttävää välinpitämättömyyttä. Nimittäin haavakkoteeri oli lentänyt rämeelle, eikä kukaan teeriseurueesta ollut vaivautunut lähtemään sitä etsimään. Lähdimme siis Pinjan kanssa teertä etsimään ja n. 15 minuutin haun jälkeen teeri löytyikin. Suoliosumahan teerelle oli tullut, mutta hengissä se vielä oli. Me saimme siis hirvimiesten ja Pinjan ansiosta paistin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollaisilta metsämiehiltä luvat ja pyssyt pois. Jos ei kerta saaliinsa eteen viitsi tuon vertaa hommia tehdä, on sama mennä ampumaan radalle kiekkoja tai vaikka jäädä kotiin nukkumaan. Ja toiseksi teerien kuvapyynti soitimelta on jokseenkin arveluttavaa puuhaa, jota en hyväksy lainkaan!

Muuten viikonloppu on mennyt elämästä nautiskellessa. Tulipa otettua tytöistä myös uudet kuvat synttärien kunniaksi. Tässäpä ne nyt teille esittelen:

Pinja 5 vuotta

Inka 2 vuotta

Iloa meidän viikonloppuun toi sitten Inkaliinan äitimuori, Goldgingers Snow Star alias Nando. Nando voitti suvereenisti jo neljännen Goldenmestaruutensa ja vieläpä hienosti ykköstuloksella! Onnea vaan Nando ja Eippa!

Tällä viikolla olen itse sairastellut sitkeää flunssaa ja koiratoiminta on siis jäänyt vähemmälle. TYtöt ovat kuitenkin päässeet hommiin, kun isä ampui hanhen.  Hieno homma!!

Ensi viikon lauantaina tärähtää sitten hirvijahti käyntiin. Tarkoitus olisi tässä ensi viikolla käydä Pinjan kanssa muistelemassa vähän noita jäljestyksen saloja. Ollaan nyt hirviporukassa jälkikoiranaisina :) Pitäähän sitäkin vähän sen vuoksi treenata. Lisäksi pyydetään metsäkanalintuja aina kunhan siihen on mahis :)

Kaikenlaista on kyllä sitten tässä kuukauden aikana ehtinyt tapahtuakin. Kuukausi sitten polkaistiin metsästyskausi käyntiin kyyhkysjahdin merkeissä. Aloituspäivänä sattumanvaraisesti valitulta paikalta saimme 5 lintua. inka sai tehdä mukavasi töitä ja kylläpä se onnistuikin ihan mukavasti. Sorsajahdin aloitus oli sitten aivan surkea. Itse aloituksesta emme saaneet ainuttakaan lintua. Molemmat tytöt pääsivät kyllä jahdille, mutta aika turhaan. Iltalennolle otin sitten Pinjan ja siellä menikin jo paremmin. Pinja sai tehdä tosissaan töitä haavakoiden ja hukkaan menneiden lintujen kanssa. Hyvin onnistui ;) iltalennolla Pinja saikin sitten taas melkein tavista päähän. Hieman myöhemmin Pinja kävi sitten "papan" kanssa kahden sorsia etsimässä ja saaliina olikin kaksi komeaa heinäsorsaa.

Valitettavasti jahtihommat ovat kuitenkin nyt jääneet. Yksi syy siihen on saaliin vähyys. Sorsia ei oikein löydy. Minne lie kadonneet. Pinjan kanssa aloitammekin keskittymisen mahdollisiin jäljestyskeikkoihin, jotka seuraavat hirvijahdin myötä. Inka saa keskittyä treenaamiseen ja erinäisetn lukkoje avaamiseen ;)

Kokeissa ollaan nyt käyty Inkan kanssa kaksi kertaa: Torniossa ja Pietarsaaressa. Torniossa lähti homma oikein kivasti liikkeelle, vaikkakin minua jännitti taas. No, Inka hoiti hommat mukavasti ja minäkin siinä rentouduin. haku oli oikein mukavaa, tehokasta ja vauhdikasta (yhtä vaihtamista lukuunottamatta). Ajattelin siinä, että viimeinen 2-markkeeraus ei tuota ongelmia, koska Inka on nopea uimari ja osaa markkeerata. No niinhän sitä luulisi. Kävi niin, että Inka ei suostunut uimaan ollenkaan ja niin se oli käsipäivää ja moikkalismoiks. Nolla tuli jotta nasahti. Mikä lie uimalukko neidille oli tullut.

Lauantaina käväisimme sitten Pietarsaaressa kokeissa. Koe alkoi haulla, joka Inkalla sujui taas mallikkaasti. Haun jälkeen siirryttiin 1-markkeeraukseen joka onnistui kivasti. Tämän jälkeen oli ohjaus joka tuotti hieman hankaluutta, mutta Inka selvitti senki. Uimisessa ei ollut ongelmia. Seuraava pitkä 1-markkeeraus veteen olikin sitten taas liikaa. uiminen ei meinannut maistua ja minun piti tukea Inkaa aika tavalla. Lokki tuli kuitenkin käteen ja viimeisessä markkeerauksessa ei ollut mitään ongelmia. Tuloksena ALO2! Jäljelle meno oli lähellä. Uimalukko pitäisi saada auki ennen ensi viikonlopun koitosta ;)

Näin meillä. Kuvia löytyy galleriasta!

NOME-kausi jatkui koko perheen voimin viime viikonloppuna Oijärvellä OSN ry:n 30-vuotisjuhlakokeessa. Pinja oli arvottu starttaamaan numerolla kaksi, ja niinpä sitä päästiin heti aamulla tosi toimiin :)

Alokasluokka alkoi aika vaativalla vesiohjauksella. Ohjauksen jälkeen siirryttiin hakualueelle: haun maasto oli mukava ja sopivan vaativa. Haun jälkeen suoritettiin 2-markkeeraus ja lopuksi tehtiin vielä maaohjaus. Pinjan vesiohjaus oli aika raskas, kuitenkin Pinja se lopulta suoritti. Haku meni tällä kertaa mukavasti. 2-markkeerauksessa maalle pudonnut riista tuotti ongelmia ja Pinja saikin sen ylös vasta toisella lähetyksellä. Viimeinen ohjaus meni jokseenkin mallikkaasti. Ei jäljelle, mutta tuloksena ALO2. Hieman yllättyneitä oltiin Pinjan tuloksesta, mutta totta kai olemme erittäin tyytyväisiä (ja ainahan sitä jossittelun varaa jää ;))

Pinja & Antti tulevat vauhdilla koepaikalle!

 

Pena näyttää missä ohjausriista on

Hakualueen kania palauttamassa

Inkan kanssa ei sitten oikein edes voi jossitella. Kaikki lähti menemään päin  pe***ttä jo rantaan mentäessä. Rannassa ollut katiska oli Inkalle lauantaina liikaa. Samoin tuulen kääntämät lumpeen lehdet. Koe keskeytyi, ennenkuin se edes pääsi alkamaan. Harmitti niin vietävästi. Mutta tuleepa noita kokeita vielä. Lisää treeniä ja uusia kokemuksia, niin eiköhän se iloksi muutu :)

Inka & Leena saapumassa koepaikalle

Nyt Inkaa jo vähän (lue: PALJON) hirvittää...

Oijärven viikonloppu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan oikein mukava. Sunnuntaina olin itse voittajaluokassa sihteerinä, joten tuli nähtyä taas mukavia suorituksia.

Nyt on polkaistu NOME-kausi (NOME-B) käyntiin ja vieläpä mukavin tuloksin! Käväistiin eilen Lohtajalla molempien tyttöjen kanssa starttaamassa. Inka pääsikin melkein suoraan autosta koemaastoon (siis meinasi tulla kiirus ;)) Vähän siinä itse hermoilin, että kuinkas tässä nyt käy kun ei ehtinyt pikkuneidiltä päästellä enimpiä virtoja pois, mutta turhaan murehdin. Koe meni mukavasti muutamaa pudottelua ja pientä takkuilua hakutehtävän yhteydessä lukuunottamatta. Olin tyytyväinen itseeni ja ennenkaikkea koiraan. Jälki jäi pienestä kiinni, tästä on hyvä jatkaa. Tuloksena siis ALO2.

Pinja ja Antti starttasivat toiseksi viimeisenä. Pinja teki kivasti hommia, mutta haku oli sille hienohelmalle vissiin vähän liikaa. Maasto oli aika raskas joten Pinjan haku hyytyi melko pian. Muuten kuitenkin Pinsku toimi kivasti. Ei minkäänlaista oikuttelua tai diivailua. Tuloksena ALO3.

Molemmille tytöille on nyt ohjelmassa kunnon kohotusta. Inkalle lisäksi luovutusharjoituksia ja uusien maastojen tutkimista ;) Parin viikon päästä on sitten uusi koitos Oijärvellä.

Pinja meni minun ohjauksessani oikein mukavasti :D En olisi ikinä uskonut, että noin hyvin menee. Sijoitus oli 6. ja lisäpalkintona minä sain erikoismaininnan "parhaat ohjaajan hermot". En kyllä oikein meinannut ymmärtää mistä hyvästä minun "hyvähermoisuus" palkittiin, varsinkin kun Pinja sai yhden "potkun" pyllylleen :D Mutta, tuomarin päätös ;)

TalviNOME meni oikein mukavasti. Ilma suosi taas tapahtumaa ja paikka oli vallan mainio. Kuvia tapahtumasta löytyy Hennan sivuilta eli täältä.

Tänään, kun tulin kotiin, sain aika monelle asialle vastauksen. Pinja on ollut erittäin omituinen jonkin aikaa. Olenkin vitsaillut, että kaiken tämän kiukkuilun takana ovat PSM-oireet :D Ja niinkai ne olivatkin ;) Tosiaan, kun tulin kotiin, lattialla oli pieni verinolppu. Eli Pinskusella on nyt sitten juoksu. Onhan tuota jo odoteltukin. Toivottavasti se "tarttuu" myös Inkaan :) Pinja on siis treenitauolla.

Huomenna porukkatreeneihin Inkan kanssa. Ja täytyypä olla pingottamatta ;)

Muutamia treenejä ollaan pidetty. Inkalle ollaan harjoiteltu paikallapysymistä, seuraamista sekä kaksoismarkkeerauksia. Jonkin verraan opeteltu myös pillistä pysähtymistä. Pinjan kanssa vähän sitä sun tätä ja pari linjamarkkeerausta. Pinjalla vaan loppu hyvin äkkiä into nuihin dameihin. Heittää ihan lekkeriksi koko homman. Pikkuneiti Inkaliina on ihanan innokas ja oppivainen. Ja vauhtia siltä neitoselta ei puutu :)

Jaahas. Taippareiden jälkeen huristeltiin Nivalan KV-näyttelyyn Inkan kanssa. Pinja sai lomailla senkin ajan mummulassa. Inkan kanssa käväistiin kehässä pyörähtämässä ja tuloksena hienosti PEK 2, KP! Olin oikein tyytyväinen. Harmi vaan, kun karva ei ollut viimeisen päälle hyvä. Mutta arvostelu oli sen verran mukava, että siitä on hyvä jatkaa sitten junnuluokassa.

Kaikkien näiden kotosten jälkeen sitten suunnistimme lomailemaan. Ensin käytiin Teemun ja Sannan kanssa mökkeilemässä Antin vanhempien mökillä tuolla jossain Kivijärvi-Kinnula-Viitasaari -akselilla. Olihan mukavaa. Ja kelit oli hienot. Inka näytti todellisen uimataitonsa ja vesihulluutensa porauttamalla mahtavalla loikalla jorpakkoon kerta toisensa jälkeen. Tytöt riekkuvat ja uivat 2 päivää. Kyllä kotimatkalla jo unikin maittoi ;)

Reissailu jatkui sitten Vaasan suuntaan. Pinja piti valitettavasti jättää kotiin juoksun takia. Harmi, kun oli sielläkin niin mahtavat maisemat koirien juoksennella. Menimme siis Eivorin, Jyrkin, Camillan ja Makun kanssa mökkeilemään Vaasan saaristoon. Mukana oli tietysti komea lauma koiria: Inka, Demi, Nando, Zamba, Zira, Zico ja Remu. Saunottiin, syötiin, juotiin, treenattiin ja otettiin rennosti. Oli niin mukavaa! Kiitos vielä kestitsijöille :)

Sittenpä pitikin jo palata kotikonnuille. Työ- ja opiskeluhommat hönkivöt niskaan. Tylsää. Vietin tosin mahtavat 2 viikkoa Oulangalla kenttäkurssilla. Harmitti vaan kun kyyhkysaloitus jäi väliin. Mutta eipä se mitään. Sitten tässä ollaankin sorsastettu heti olan takaa ja joka paikassa. Ollaan vähän laajennettu reviiriä Nivalan sorsamailta tuonne Oulunsalon suuntaan. Ihan kivoja jahteja on ollut ja Pinja on toiminut kivasti. Inka ei vielä oikein hoksi mitä siellä touhutaan, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Nyt viime sunnuntaina eli 4.9. käytiin Pinjan kanssa NOME-startissa. Pinjalla ja Antilla meni oikein mukavasti. Tuloksena ALO3 ja täytyypä sanoa, että saumat parempaankin tulokseen olivat :) Huonoa tuuria vaan sattu mukaan tällä kertaa. Kyllä sieltä vielä Pinjankin kanssa tuloksia napsitaan. Katsotaan miten tälle vuodelle tulee vielä startteja. Metille ainakin mennään.

Tänään sitten Inkaliina sai noutaa ensimmäisen sorsansa oikeasta tilanteesta.  Vähän piti haavakkotavia aluksi ihmetellä, mutta sitten lintu nätisti suuhun ja suoraan mammalle! Olin pakahtua ylpeydestä!! Minun pikku-Inka! Tilanne oli mukava ja Inka toimi niinkuin pitikin! Tästä on hyvä jatkaa.

Nyt ollaan tyttöjen kanssa Nivalassa jumissa, kun auto hajosi. Odotellaan auton korjautumista ja käydään aina välillä puolukkametsässä. Onhan tämäkin ihan mukavaa!!

Inkan kanssa sitten tapahtuikin harmillinen takaisku. :( Taippareissa siis käväistiin ja eihän se sitten mennytkään läpi. Alku lähti vallan mainiosti, hyvin Inkamaiseen tyyliin ;) Vauhdilla viipotettiin menemään ja vakuutettiin tuomari, että kyllä tässä jäljelle pitää päästä. No, voitto sinänsä se jäljellekin pääsy :) Mutta jälkipä sitten koituikin meidän perjantai-illan kohtaloksi. Alku meni vallan mainiosti ja sitten vaan kun jälki kaartoi oikella, Inka päätti kaartaa vasemmalle, eikä se käynyt sitten lähelläkään kania. Kyllä aluksi otti aika rankasti pattiin, mutta eipä sitä auta murehtia. Pieni töyssähdys, mutta eiköhän me täältä :) Katellaan tässä kesän päälle. Niin ja Inkan taippariarvostelu löytyy samalla tavalla kuin Pinjan. Elin Inkan faktat ja sieltä meriittiosio.

Jokatapauksessa on ollut oikein mukavaa. Täsä on nyt siis vainun käytön opiskelua ohjelmassa :) Mutta kyllä se NOME on kiva harrastus! Suosittelen lämpimästi!!

Pinja ja Inka ovat saaneet hakea milloin dameja, milloin vaakkuja. Inka on päässyt tutustumaan kaikenmoisiin elukoihin ja eipä sillä näytä suurempia ennakkoluuloja minkään kanssa olevan. Jospa sitä jo tänä kesänä taippareihin uskaltaisi. Pinjan ja Antin treenit ovat menneet ihan kivasti myös. Innolla odotan kaksikon ensimmäistä starttia joka onkin jo parin viikon päästä. Toivottavasti menee mukavasti!!

Sellaista tänne meidän suuntaan. Pääasiassa kiirettä ja kiireen välissä noutotreenejä! :)

Viikonloppuna käytiin Pinjan kanssa Pomarkussa NOU/NOME-toimitsijakurssilla. Riitan ja Sonyan kanssa lähdettiin ajelemaan perjantaina aamupäivällä kohti Satakunnan sydäntä ;). Viikonloppu meni opiskellessa, mutta oikein mukavaa oli! Opin uusia asioita, tapasin mukavia ihmisiä ja koiria. Koiran kanssa treenaus jäi vähän vähemmälle, mutta onhan se ohjaajankin treenaus tärkeää. :) 

Erityiskiitos samassa mökissä asustaneille Riitalle ja Sonyalle sekä Anulle ja Danski-herralle :)

Olipas vallan mukava ja rentouttava pitkä viikonloppu Nivalassa. Pinjan kanssa pääsimme joka päivä metsälle ja saalistakin tuli. Perjantaina Pinja sai noutaa fasaanin :) Hieman neiti kävi kuumana, mutta lopen lintu tuli käteen saakka. Käytännöntilanteita on treenattava. Ts. täytyy harjoitella haulikon kanssa noutoja. Pinja tykkää ampumisesta niin paljon, että kierroslukumittari menee väen vängällä punaiselle ja siitä ei hyvä seuraa :). Hieman malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan,  niin hyvä tulee.

Ilmoista huolimatta Pinja kävi joka päivä tekemässä uintipyrähdyksia joessa. Jos hakuhommat kävivät liian hektisiksi, neiti keskeytti ne ja kävi pienen uintilenkin. Ei haitannut riitteet joen rannalla kun neiti päätti pulahtaa :)

Isänpäiväaamuna Pinja kantoi iskälle sänkyyn hienon sorsakortin PinjanIskänPäivän kunniaksi :) Pinja oli valitsemassa korttia ja muut eivät kelvanneet lainkaan. Myös iskän lahjasuklaa kiinnosti kovasti... :P

Viikonloppu meni touhutessa ja sunnuntai-iltana huomasimme Pinjan anturan haljenneen. Tässä nyt sitten pitää hoitaa haavaa ja pitää pientä taukoa pidemmistä lenkeistä. Neitiä se ei onneksi nyt haittaa. Viikonlopun meno puristi neidistä aika hyvin mehut, joten se on tyytyväinen, kun mamma ei raahaa noutotreeneihin tai Kuivasjärvelle sorsia tsiikailemaan.

Käytiinpäs Pinjan kanssa pitkästä aikaa treenailemassa. Jäi ihan hyvä mieli :) Ollaan tässä sisällä harjoiteltu palautuksia. Pinjahan on tuonut damit/linnut minulle eteen, mutta nyt ollaan harjoiteltu sivulle tuloa dami suussa. Hyvin on homma lähtenyt kulkemaan. Joskaan Pinja ei aina ihan sivulle asti jaksa tulla, mutta aika viereen kuitenkin ;)

Nyt tosiaan oltiin sitten tuolla raittiissa ulkoilmassa treenaamassa. Aloitettiin ihan ykkösmarkkeerauksilla ja olinpa ällikällä päähän lyöty! Koira lähti kuin raketti damin perään ja palautus tuli melko hyvällä vauhdilla tiputtelematta. Sama jatkui tästä eteenpäin. Hyvien suoritusten innoittamana kokeilin myös kakkosmarkkeerausta ja sekin onnistui. Vielä kokeilin kepillä jäätä ja tein pari linjalle lähetystä. Nekin onnistuivat! Mitkä treenit!!!! Tauko on tehnyt hyvää. Tottelevaisuuskin on kohentunut *koputtaa puuta*. Olen iloinen. Nyt tästä lähdemmekin Pinjan kanssa reissun päälle. Menemme Nivalaan "lomailemaan". Jospa sitä vielä pääsisi metsälle ja tietysti treeniolosuhteet ovat hyvät. Ja luulenpa, että Pinjaa (kuin myös minuakin) ilahduttaa Nivalan kavereiden Sinnan ja Mantan  (ja Ellun :)) näkeminen. Pinja-parka kun on ollut karanteenissa jo reilun kuukauden. Hiton juoksu... Noo... seuraavaan on aikaa puolisen vuotta. Nyt siis nautiskellaan juoksuttomasta ajasta.

* * * * * *

Pinjan lonkkalausunnotkin sitten tulivat. Täytyy olla tyytyväinen, että koira on terve :) Nyt voimme huoletta jatkaa harrastuksiamme ja nauttia elämästä.

Pinja ja Pinjan housupäivät. Voi ARGH! Kohta lähtee järki. Koira on ihan sekopää välillä ja tuo tiputtelu ei lakkaa. Huooh... Millonkahan sitä taas päästään normaalirytmiin takaisin?!

* * * * * *

Jotain positiivista kuitenkin on tapahtunut. Treenailtiin Pinjan kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ja kappas vaan, neidille kelpasi varis :) Pari markkeerausta tuli tehtyä sekä pari ohjausta. Nämä siis variksella. Palautukset tulivat suoraan käteen ja vieläpä hyvällä vauhdilla. Damitreenikin onnistui kivasti. Treenien jälkeen Pinja sai purkaa paineita Mantan, Sinnan sekä Nero-labukan kanssa. Vauhti oli hurjaa ja näyttipä tytöillä olevan huippukivaa.

* * * * * *

Sunnuntaina olikin sitten jännittäviä hetkiä. Isä soitti aamulla, että hirviporukka tarvitsee apua hirven löytämiseen. Pinjalle siis valjaat niskaan, kaksi hihnaa mukaan ja sitten metsään. Pinjalle osoitettiin jälki ja sitten mentiin. Pinja jäljesti hyvin varmasti ja melko vauhdikkaasti n. 1/2 kilometriä. Tämän jälkeen tuli hukka jota Pinja yritti kovasti selvittää. Alue rengastettiinkin muutamaan kertaan, mutta Pinja ei saanut jäljestä enää kiinni. Meidän oli pakko luovuttaa. Pinjan jälkeen alueelle meni kokenut jälkikoira joka teki hukan samaan paikkaan, eikä sekään rengastuksista huolimatta löytänyt jälkeä. Jälkikoirien jälkeen alueelle laitettiin hirvikoirat ja tuloksetta. Mihin lie hirvi kadonnut... Etsinnät jatkuivat lähtiessämme Oulua kohti. Lopputulos on minulla hämärän peitossa. :)

Pinjan työskentelyyn olen enemmän kuin tyytyväinen. Se malttoi tehdä töitä hyvällä innolla ja huolellisesti. Hirviporukka aikoi turvautua vastaisuudessakin apuumme, vaikkakin toivottavaa olisi, ettei vastaavia tilanteita pääse sattumaan. :) Aijjoo... ja hauskaakin reissulla sattui: Pinjaa luultiin labradorinnoutajaksi :D

NOME-koe on taas takana. Ja tuloksena maanmainio ALO0. Ei mennyt aivan putkeen, mutta toisaalta kehitystä edellisestä oli tapahtunut. Riistat eivät olleet tänään Pinjan mieleen ja ohjaus meni persiilleen, mutta minulle jäi kokeesta kaikesta huolimatta mukava mieli. Tuomari rohkaisi jatkamaan harrastusta ja sano Pinjassa olevan potentiaalia. Nyt vain ohjauksia ja riistankäsittelyä harjoittelemaan. Ensi kesänä uudet startit ja uudet kujeet. Vielä me Pinjan kanssakin tulokset saadaan :)

Muuten tässä ollaan elelty kuten aina ennenkin. Koulussa/töissä on käyty ja aina välillä treenailtu. Pinja pääsi eilen illalla Roopen kanssa lenkille ja olihan lapsilla taas mukavaa. Riehunta oli aivan älytöntä ja välillä näytti hieman vaaralliseltakin. Onneksi nuo kakarat kuitenkin osaavat varoa vaikka se välillä hurjalta näyttääkin. Mukavahan sitä oli katsella. Nyt täytyy nauttia näistä hetkistä, koska tulossa on pitkähkö aika jolloin lapsoset eivät voi keskenään leikkiä.

* * * * * *

Ensi viikonloppuna päästään Pinjan kanssa taas sorsametsälle. Juoksuakin odotellaan. Seuraava koestartti on vasta ensi vuonna, että nyt pidetäänkin taukoa harjoittelun osalta vähän aikaa.

NOME-koe lähestyy uhkaavasti. Epätoivo valtaa mieleni. Pinjaa ei kiinnosta varikset eikä lokit. Eilinen treeni oli ihan kamala. Samoin viikon takainen. Pinja lähinnä hauskuutti itseään ja oli tottelematta minua. Viikko sitten treenattiin dameilla ja sorsajahdin jälkeen damit maistuivat puulta. Mistään ei oikeastaan tullut mitään :( Eilen oli sitten "paskalintu"-treeni. Se meni vielä huonommin. Varikset ei oikein Pinjalle maistu. Tänään neiti kuitenkin kantoi lokkia ja varistakin sitten kun "vähän potki". Ou kaad. Tunne itseni niin hölmöksi lähtiessä idiootin koiran kanssa kokeeseen. Toivottavasti sorsajahtiaika tosi kokeeseen yllätyksiä, eli sorsia.

Muutenpa tässä elämä rullaa samaa rataa. Opiskelut alkavat ja Pinja saa taas totutella säännölliseen yksinoloon.

Pitäkää kaikki meille peukkuja lauantaiaamuna. Jookosta :)

Kyllä on Pinja saanut olla jahdilla! Joka päivä keskiviikosta sunnuntaihin olemme olleet sorsametsällä ja täytyypä sanoa, että hienosti on mennyt.

Aloituksesta emme valitettavasti saaneet mitään. Muiden aloittaessa paukuttelun meidän oli tyytyminen vain katsomaan kaukaa. Nimittäin savikolo, jonne me aloitukseen menimme oli aivan tyhjä. Onneksi kuitenkin Pinja pääsi hommiin. Hetki aloituksen jälkeen puhelin rupesi pirisemään, ja Pinjalle tuli naapurikololle hommia :) Neiti hurmasi paikallaolijat hienolla käytöksellään ja toiminnallaan. Linnut eivät jääneet hukkaan ja mamma loisti kuin Naantalin aurinko ;)

Iltalennollakin neiti jaksoi keskittyä olennaiseen vaikka lento oli huono ja pudotuksia tuli vain yksi. Loppuillasta Pinja hakeutui syliini ja hieman nukkuikin välillä ;)

Pinja kehittyi huimasti jahdin aikana. 2. päivänä Pinja hoksasi, että etsiä voi ilman ampumistakin. Pinja nimittäin etsi isältäni hukkaan joutuneen linnun melkoisesta risukosta. Tämän jälkeen neitiä ei tarvinnut kahdesti kehottaa, jos joku alue piti varmistaa. Mikään heinikko ja kaislikko ei jahtiretkemme varrella jäänyt tarkistamatta. 

Yleisesti ottaen Pinja rupesi työskentelemään itsenäisesti. Turhat kehotukset ja ohjaukset vähenivät koko ajan.

Enää yksi yö sorsajahtiin :) Toivottavasti saadaan lintuja, ettei mene ihan puihin tämä koko odotus. Paikkaakaan ei ole vielä päätetty, mutta luulenpa että tänä iltana pidetään palaveri jossa päätetään kuka lähtee mihinkin. Vakiopaikkojemme lisäksi olisi tarkoitus käydä etsimässä muilta hukkaan joutuneita lintuja ihan uudessa paikassa. Hakualueelle kertyy kokoa ja näköä :)

 * * * * * *

Meillä on aika kulunut täällä Oulussakin taas ihan rattoisasti. Roope on käynyt Pinjalla pari kertaa kylässä ja lapsoset ovat riehuneet oikein olan takaa. On mukava katsoa kun kaksi nuorta kultsunhupakkoa juoksee pitkin metsää ja väistelee puita kuin pujottelijat keppejä konsanaan. Sitten välillä huilataan kepinsyönnin parissa ja kohta taas mennään. Olinkin jo melkein unohtanut miten loistava näky nuo kaksi roikaletta ovat.

* * * * * *

Tietysti näin NOME-kokeen uhkaavasti lähestyessä on myös syytä treenata. Sunnuntaina kävimme Teijan, Mellin ja Pepen sekä Annamarin ja Emman kanssa treenailemassa Valkiaisjärvellä. Aluksi treenailimme dameilla ohjausta ja markkeerausta rannan tuntumassa. Nämä onnistuivat ihan kohtalaisesti. Kaikki koiramme ovat vain sen verran hienohelmoja, että on aivan pakko aina ravistaa ennen rantaa ja siinähän se damikin sitten putoaa suusta. Muuten kyllä meni ihan kohtalaisesti. Rannasta sitten siirryimme metsän puolelle ja teimme Pinjalle ja Pepelle hakualueen 3 variksella. Molemmat suorittivat alueen hienosti. Pinjassa oli tapahtunut mielestäni edistystä riistan suhteen ja olikin oikein tyytyväinen. Pepe suoritti homman vanhalla taatulla tyylillään :) Emmalle hakualue tehtiin dameilla ja Melli sai tyytyä kanniskelemaan varista. Mukavat oli taas treenit.

Äskettäin tulin tuolta ulkoa Pinjan kanssa. Tein markkeerauksia variksilla. Tänä aamuna oli aika nihkeää. Pinja ei oikein innostunut variksista. Liekö sitäkin tuo sorsajahti jännittää :) Varisharjoitukset jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Kokeen jälkeen pidämme tauon, mutta pitkin talvea varmasti muistuttelen Pinjaa totuudesta. 

* * * * * *

Tänään olen menossa ilman Pinjaa katsomaan Sussun Jalmaria :P Toivottavasti pentukuume ei aivan ota valtaansa.

Sorsajahdin jälkeen tulee taas kuulumisia. Hyviä jahteja kaikille jahtimiehille! Niin ja Pinja huutelee terkut kaikille jahtikoirille ;)

Meidän metsästyskausi on nyt sitten alkanut. Sunnuntaiaamuna kello viisi olimme kökkimässä Antin ja isän tekemällä riistapellolla. Seurueeseemme kuului Antti, isä, Panu ja Janne, sekä tietysti minä ja Pinja.

Aika kauan piti istua ennenkuin alkoi tapahtua. Pinjan ensimmäinen nouto meni aivan höseltäessä ja hieman myös ihmeteltäessä. Ja tuon ensimmäisen paukkeen ja pudotuksen jälkeen Pinja olisi mielellään hakenut joka paukulle jotain, mutta kun ei sieltä taivaalta niitä lintuja alas saatu. Muut 3 noutoa menikin sitten suhteellisen hyvin, joskin haavikkokyyhky sai neidin käymään hieman kuumana.

Ihan oli OK jahti, vaikkakin hieman enemmän käytännön toimintaa olisin Pinjalle kaivannut. Onhan siinäkin toisaalta harjoitusta kun pitää istua napottaa rauhassa monta tuntia. No, jospas sitä sitten sorsajahdilla saisi taas toimintaa hieman enemmän. Ja jatkuuhan tämä kyyhkysjahti sitten taas sorsatuspäivänä. Pinja nauttii etsimisestä ja noutamisesta ja se jo ymmärtää, että jos porukalla on maastokamppeet päällä, niin silloin pääsee metsälle (lue: koira käy hirmun kuumana ja on malttamaton ja erittäin innokas ;))

Mutta täytyypä sanoa, että on ihana istua pellon laidassa syyskesän aamuna ja kuunnella kuinka kurjet huutavat viereisellä suolla. Aurinko nousee hiljalleen korkeammalle ja luonto heräilee yöunilta. Mahtava kokemus sinänsä vaikka riistapuoli jäikin laihanlaiseksi.

* * * * * *

Ja jottei totuus unohtuisi, treenailimme viikonloppuna myös variksella. Sekin onnistui aivan mainiosti. Nyt vain lisää treeniä ennen Oulun NOME-koetta, niin eiköhän se paremmin mene kuin se edellinen.  

* * * * * *

Ja sorsajahtia tässä sitten jäädään odottelemaan...

Tänään on ollutkin touhupäivä. Aamusella luin tenttiin, joka ei tietysti Pinjaa kovin miellyttänyt. Iltapäivällä tuli kuitenkin Pinjalle pelastus. Sussu ja Taavi tulivat meille visiitille. Lapsosilla oli hieman alkukankeutta, koska ollaan viimeksi nähty joskus kesäkuun loppupuolella. Onneksi välit tulivat selviksi ja sitten jo vähän leikittiinkin. Mukava oli nähdä tuota Pateniemen jengiäkin pitkästä aikaa. :)

* * * * * *

Iltaselle olin sopinut Teijan kanssa noutotreenit. Teija tuli nappaamaan minut kyytiin ja huristeltiin siinä sitten kolmen koiran kanssa Valkiaisjärvelle. Mukana oli dameja, variksia ja lokki. Aluksi koirat vähän purkivat ylimääräistä virtaansa juoksemalla rannassa. Pinjan kanssa aloitettiin 1-markkeerauksilla damin kanssa. Ne menivät suht OK vaikka virtaa tuntui olevan kuin pienessä pitäjässä. Vesihommien päätteeksi tehtiin helppo ohjaus veteen. Se meni nappiin.

Kuivan maan treenit menivätkin sitten ihan penkin alle. Pinja töpeksi hakualueen ihan täysin ja haahuili omiaan. Hakualueella oli tällä kertaa dameja ja jotenkin minusta tuntuu, että Pinja ei osaa etsiä dameja. :) Se tarttee varmaan jotain parempaa. Teija sitten heitti Pinjalle varistakin pari kertaa. Pinjalla oli joku häsellyskohtaus ja varishomma meni vähän pieleen. Myöhemmin kuitenkin ennen lähtöä Pinja nouti varista kuin vanha tekijä ja toi sen jopa käteen pudottamatta kertaakaan. Valoa tunnellissa....

Kaikin puolin oli kivat treenit. Oli kiva seurata Teijan koirien työskentelyä. Pepe on varsin mainio noutaja ja Mellikin on hoksannut homman jujun.

Nyt se on ensimmäinen NOME-startti takana. Eikä paljon muuta voi sanoa, kuin että tästä on suunta vain ylöspäin. Jos ajaa autolla kokeeseen lähemmäs 200 kilometriä yhteen suuntaan ja itse startissa menee n. 5 minuuttia voi sanoa, että vielä saapi harjoitella. Meillä siis meni IHAN penkin alle. Pinja kävi kuumana heti kun autosta pääsi ulos ja kuului ensimmäinen paukku. Siinäpä sitten pidät yli-innokasta koiraa suurinpiirtein paikoilla. Ja kun itellä on vielä ns. paskat housussa...

Kun päästiin Pinjan kanssa starttipaikalle, tuomari kertoi meille mitä tuleman pitää. Ohjaus piti tehdä veteen ja mehän ollaan harjoiteltu sitä vain kuivalla maalla joten sehän tietysti meni penkin alle. Ei se koiruus sinne riistalle asti edenny. Markkeeraus meni siihen asti ihan OK, kun Pinja änkesi sen lokin kanssa maalle. Se pullautti lokin suusta eikä enää ottanut sitä takaisin suuhun. Ja silloin tuomari keskeytti kokeen. Että se siitä. Kaiken lisäksi Pinja ei ollut ollenkaan hallinnassa. Se hiimaili ihan omiaan ja kaikenlisäksi ILMAN korvia. Mikään ei tehonnu... ei edes makkara. :( Puutteellinen riistainto johti siis meidän kokeen keskeytykseen.

Ollaan siis nyt yhtä kokemusta rikkaampia. Tiedänpä ainakin, mitä siellä kokeessa on odotettavissa. Lisäksi eräs ystävällinen noutajaihminen antoi meille neuvoja joita aiomme rueta kokeilemaan käytännössä. Ja seuraava startti on Oulussa 6.9. Jospa se Pinja siihen menessä innostuisi.

* * * * * *

Puutteelinen riistainto ei kuitenkaan tänä päivänä Pinjaa vaivannut. Pinjan iskä ja pappa lähtivät viemään sorsille ruokaa ja Pinja pääsi mukaan. Siellä savikolossa oli sitten räpistellyn sulkasatoisia taveja ja Pinja oli niitä jäljestänyt. Olipa ollut jopa niin innoissaan, että aivan vinkua oli pitänyt. Toivottavasti neiti on yhtä innoissaan ensi sunnuntaina kyyhkysjahdissa.

* * * * * *

Muutenpa viikonloppu menikin sitten valokuvauksen ja grillailun merkeissä. Mukavaa oli. Tuo koe vielä vähän kaihertaa, mutta toisaalta eihän sieltä mitään kummoista ollut odotettavissakaan. Nyt vain reipasta mieltä ja lisää treeniä. Kyllä se vielä tästä lähtee.

Eilen taas olimme treenailemassa noutohommia Riitan opastuksella Valkiaisjärvellä. Ohjelmassa oli linjalle lähetyksiä sekä markkeerauksia. Pinja lähtee jo hienosti linjalle, mutta eilen oli kiukuttelupäivä. Tai no, leikkipäivä :D Pinja jäi järsimään keppejä ja syömään sammalta paljon mieluummin kuin olisi kantanut dameja minulle. Mutta sitten kun dami tarttui suuhun, se palautui kivasti käteen. Markkeerauksen kanssa oli vähän samaa ongelmaa: hienosti lähdettiin damia hakemaan, mutta huis, juostiin vain ohi ja otettiin keppi suuhun ja mentiin järsimään sitä. Riitan avustuksella saatiin tämäkin asia kuriin, mutta pitäisi saada tuo pelleily nyt taas vähemmälle. On se kumma, että kun yksi asia saadaan kuntoon, niin toinen asia menee pieleen :) Eli palautukset on nyt suht OK, kun dami tulee vain mukaan ;) Mutta eiköhän tää tästä.

Elokuun 2. päivä Pinja sitten starttaa ensimmäistä kertaa NOMEssa. Iisalmessa on koe ja sinnepä me sitten huristellaan Antin ja Pinjan kanssa vähän niinku kesälomamielessä :D

* * * * * * 

Pinjan hotspotkin on jo paranemaan päin. Ruvet ovat irronneet ja iho on ihanan pinkki ;) Märkää ei enää erity joten tuntuu, että voitonpuolella ollaan tämän homman kanssa. Parempi varmaan koputtaa puuta *kopskops*. 

 Neiti on muuten hirveästi miesten perään. Liekö sillä vähän iskää ikävä... No, pianhan Pinja taas iskän näkee. Enää vajaa 2 viikkoa!

* * * * * *

Me jäädäänkin nyt Pinjan kanssa totally alone, kun muu Huipputiimi lähtee leirille. Mutta onneksi meilläkin alkaa kohta oma leiri: keskiviikkona paktaan kimpsut ja kampsut ja painellaan Pinjan mummolaan. Jesh. Ohjelmassa on leirinäyttely sunnuntaina (ts. Kokkolan KR näyttely :D) sekä paljon NOME- ja ehkä myös MEJÄ-treeniä.

 Ehkäpä sitä pitää jos rueta säästämään että jos joskus sinne oikealle GR-leirille sitten pääsisi.